Ikääntyvien palvelut vaarassa – järjestöjen toiminta turvattava

Ikäihminen katsoo eteensä mustavalkoisessa valokuvassa.

Ikäihmisten (yli 65-vuotiaiden) lukumäärä on Suomessa suuri ja kasvaa entisestään. Tilastokeskuksen mukaan maassamme ei ole 2030-luvun puolivälissä yhtäkään maakunnallista aluetta, jossa syntyneiden lukumäärä ohittaisi kuolleiden määrän. Moni ikäihminen asuu entistä pidempään yksin omassa kodissaan – rivitalossa, kerrostalossa, omakotitalossa. Useampi heistä on toimintakykyinen, mutta monella on toimintakykynsä kanssa ikääntymiseen liittyviä luonnollisia haasteita, jotka vaikeuttavat arjessa selviytymistä. Heidän hyvinvointinsa ja terveytensä tukeminen on meidän kaikkien etumme.

Osalla ikäihmisistä on lähiverkostossaan omaisia ja ystäviä, jotka tukevat arjessa selviytymistä, mutta moni joutuu selviytymään yksin tilanteista, jotka tuottavat vaikeuksia terveyden ja toimintakyvyn heikentymisen myötä. Useammalla ikäihmisellä on vaikeuksia saada hoidettua tärkeitä terveydenhuolto- tai kauppamenoja, koska yksin meneminen ei ole mahdollista tai se tuottaa kohtuuttomia vaikeuksia. Liikkumisen ja muun fyysisen toimintakyvyn kanssa on hankaluuksia ja moni kärsii eriasteisista muistisairauksista. Moni vanhus kaipaa seuraa ulkoiluun, kulttuuritapahtumiin tai juttuseuraksi, jotka kaikki ovat osa ihmisen sosiaalisia ja terveydellisiä perustarpeita: jos ei niitä saada tyydytettyä on vaikutus yksilön kokonaisuuden kannalta negatiivinen: yksin kotiin erakoitunut vanhus.

Kärsijänä tilanteessa on yksittäinen vanhus ja hänen lähipiirinsä, mutta myös koko yhteiskunta; mitä pidempään ja toimintakykyisempänä ikääntynyt selviytyy ilman raskaita tukitoimia, sen parempi meille kaikille – sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Ajoittain kulunut ja usein käytetty sanonta sopii kuvaamaan tilannetta hyvin: yhteiskunnan sivistyksen tasosta kertoo se, miten se kohtelee heikoimpia jäseniään.

Ikääntyvien palvelut on turvattava sote-uudistuksessa

Tuoreen sosiaalibarometrin tulosten mukaan merkittävä osa sote-johtajista, järjestövastaavista ja hyte-koordinaattoreista  (hyte-sanaa ei tule sekoittaa tässä yhteydessä HyTe ry:hyn) kertoi olevansa huolissaan useista ikääntyvien palveluista hyvinvointialueiden toiminnan käynnistyessä, koska heidän mukaansa ikäihmisten palveluita ei ole riittävästi huomioitu hyvinvointialueiden valmistelutyössä. Etenkin ei-lakisääteisten, ihmisten hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvien palveluiden säilyminen ja niiden turvaaminen jatkossa huolettaa monia. Nykytilanteessa vanhukset on tavoitettu sosiaali- ja terveyspalveluiden kautta, mutta niiden siirtyessä hyvinvointialueille tuon yhteyden pelätään katkeavan.

Jos huolet osoittautuvat aiheellisiksi eikä niille tehdä mitään, erilaiset ongelmat lisääntyvät, sillä ikääntyvien palvelutarpeet tulevat kasvamaan yksinäisyyden, mielenterveyden häiriöiden ja muiden sosiaalisten ongelmien myötä. Hyvinvointialueiden valmistelussa ja strategiassa tulisi huomioida ja turvata ikäihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä, eikä hukata kunnissa toimiviksi havaittuja käytäntöjä.

Kolmannen sektorin vapaaehtoisilla on tärkeä rooli

Kolmannen sektorin toimijat ovat olleet vuosikymmeniä tärkeässä roolissa heikompiosaisten väestöryhmien hyvinvoinnin ja terveyden tukemisessa tilanteissa, joihin julkisella palvelujärjestelmällä eivät riitä resurssit tai työvoima. Vaikuttamistoiminta ja edunvalvonta, mutta etenkin vapaaehtoistoiminta on noussut merkittäväksi toimijaksi ja siihen osallistuvien määrä on kasvanut.

Myös HyTe ry ja sen VESA-toiminnan vapaaehtoisilla on tärkeä tehtävä ikäihmisten toimintakyvyn ja arjessa selviytymisen tukemisessa. Vapaaehtoiset auttavat ikäihmisiä arjen tilanteissa mm. saattaja-apuna, juttuseurana, kulttuurikaverina, kauppa- ja asiointiapuna sekä osallistuvat Espoon kaupungin seniorikeskusten asukas- ja päivätoimintaan kuntosalikavereina sekä ryhmä- ja vertaistoiminnan ohjaajina. Koronapandemian aikana HyTe ry:ssä kehitetty ruokakassitoiminta tuki hauraassa asemassa olevia ikäihmisiä tilanteessa, jossa kaikille oli uutta ja pelottavaa pelkästään ulkona liikkuminen puhumattakaan kaupassa asioinnista.

Moni kotonaan asuva vanhus on kotihoidon asiakas, mutta hoitohenkilökunnan aika tai resurssit eivät riitä ikäihmisen kiireettömään kohtaamiseen. Se jää joko omaisille, ystäville tai VESA-toiminnan ansiosta vapaaehtoisille. Samalla vapaaehtoiset itse saavat toiminnasta iloa ja merkityksellisyyden kokemuksia, jotka itsessään lisäävät vapaaehtoisten hyvinvointia ja terveyttä. Onhan moni vapaaehtoinen itsekin iältään jo työelämästä pois siirtynyt, jolloin aikaa osallistumiseen on enemmän sekä toisaalta oma ikääntyminen ajankohtaisempaa kuin ennen. Vapaaehtoiset edistävät ikäihmisten terveyttä ja hyvinvointia ja saavat näitä hyviä asioita itsekin vapaaehtoisena toimiessaan: kaikki voittavat!

Järjestöjen toimintaedellytykset on turvattava

Lienee vaikea löytää ketään, jonka mielestä vanhusten tukeminen ei olisi tärkeää. Samoin sellaisen henkilön löytäminen, jonka mielestä vapaaehtoistoiminta ei olisi tärkeää, mahtanee olla verrattavissa neulan etsimiseen heinäsuovasta. Kun yhteiskunnan resurssit ja kasvavan vanhusväestön palvelutarpeet eivät kohtaa, nousee vapaaehtoistoiminnan merkitys. Vapaaehtoinen ei voi korvata ammattilaista eikä se ole edes vapaaehtoistoiminnan tarkoitus. Lakisääteiset palvelut pitää hoitaa, mutta vapaaehtoisilla on tärkeä tehtävä sellaisissa asioissa, joissa ammattilaiset eivät yksinkertaisesti pysty tai ehdi osallistumaan. Nämä osa-alueet ovat merkityksellisiä vanhusväestön terveyden ja hyvinvoinnin kannalta.

Moni suomalainen haluaa toimia vapaaehtoisena, mutta toiminnalle on löydyttävä työntekijöitä, jotka kouluttavat ja rekrytoivat vapaaehtoisia. Vapaaehtoisista on pidettävä huolta, heille on annettava alusta, jossa toimia ja kun homma hoidetaan hyvin, he myös usein pysyvät mukana toiminnassa. Ei-lakisääteisiä, hyvinvoinnin ja terveyteen liittyviä palveluita ei saa unohtaa tulevaisuuden hyvinvointialueilla ja juuri tällä alueella nousee esiin järjestöjen vahvuudet. Yhteistyötä järjestöjen kanssa on syytä kehittää. Kasvavan resurssipulan vuoksi järjestöjen terveyttä ja hyvinvointia tuovat toiminnot voidaan nähdä osana palvelujärjestelmää. Jotta järjestöt voivat vastata tuohon tarpeeseen, niiden toimintaedellytykset ja rahoitukset on taattava tulevaisuudessa nykyistä pitkäjänteisemmin ja pysyväisluonteisemmin.

Teksti. Eetu Karppanen
Kuva: Jukka Jaakola

Lähteet:

 

 

 

 

 

Tilaa HyTe ry:n uutiskirje

Haluatko tietää lisää järjestötoiminnasta Uudellamaalla?