Hyvinvointialueet ovat toimineet kohta vuoden ajan. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella sote-integraatiota on tehty vauhdikkaasti. Yhteiset sosiaali- ja terveyspalvelut sisältää avosairaanhoidon ja suun terveydenhuollon palvelut, mielenterveys- ja päihdepalvelut, kuntoutuspalvelut sekä aikuisten sosiaalipalvelut. Miltä kunnista hyvinvointialueelle siirtynyt tekeminen näyttää sosiaalipalveluissa?
Aikuisten sosiaalipalvelujen palvelulinjajohtajana Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella toimii Tapio Nieminen. Hänellä on pitkä kokemus sote-alalta: hän toimi sosiaalityöntekijänä ja sosiaalialan opettajana, kunnes noin 20 vuotta sitten aloitti sosiaalijohtajan työn Espoossa ja 2023 alusta Länsi-Uudellamaalla.
Aikuisten sosiaalipalvelut järjestää alueella sosiaali- ja kriisipäivystystä, lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyä, työllistymistä edistäviä palveluita, kotoutumista tukevia sosiaalipalveluita, asumisen tuen palveluita, aikuissosiaalityötä, taloudellista tukemista eli toimeentulotukea ja sosiaalista luototusta sekä lastensuojelun jälkihuoltoa.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen erityispiirteitä ja keskeisiä sosiaalityön muutoksia
Mitä erityispiirteitä on Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella (LUVN) muuhun maahan verrattuna sosiaalipalvelujen näkökulmasta? Tapio Nieminen kertoo, että LUVN on melko heterogeeninen alue monessa mielessä ja suuri maantieteellinen alue. Idässä on pääkaupungin metropolialueeseen kuuluva Espoo-Kauniainen omine metropolialueen sosiaalisine erityispiirteineen ja ongelmineen. Lännessä korostuvat muun muassa pitkät välimatkat ja huonot julkiset kulkuyhteydet – joskin tämä on suhteellista verrattuna esimerkiksi Kainuuseen tai Lappiin, jossa etäisyydet palveluihin ovat vielä aivan eri luokkaa.
– LUVN:issa on tietyillä indikaattoreilla mitaten hyvinvoivaa ja tervettä väestöä, jos vertaillaan muuhun Suomeen. Mutta Länsi-Uudenmaan sisällä on alueittain isoja eroja, Nieminen kertoo.
Aikuisten sosiaalipalveluja johtava Nieminen pohtii, mikä on hänen Espoo-LUVN-urallaan 20 vuodessa muuttunut.
– Työmme on erikoistunut 20 vuoden aikana. Vuosituhannen vaihteessa, jolloin tulin Espoon kaupungille, teimme vielä niin sanottua yhdennettyä sosiaalityötä. Vaiheittain on siirrytty yhä erityisempiin palvelu- ja organisaatiorakenteisiin. Osaamista on eriytetty ja samalla pahimmassa tapauksessa asiakkaidemme elämää siiloutettu organisaatiomme mukaisesti. Onko ihmisten elämä monimutkaistunut ja sosiaaliset ongelmat vaikeutuneet? Vai olemmeko itse saaneet sen aikaan eriyttämällä ja samalla toisaalta kadottamalla näkemyksen ja tuntuman ihmisten arkiseen elämään, joka heille itselleen näyttäytyy normaalina elämänä?
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen strategiassa määritellään perustehtäväksi asukkaiden ja asiakkaiden hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden ja edistäminen yhdessä heidän kanssaan. Hyvinvointialueen perustehtävään kuuluu varmistaa laadukkaat ja oikea-aikaiset palvelut kaikille ja huolehtia, että palvelut vastaavat asukkaiden ja asiakkaiden tarpeita.
Asukkaiden ja asiakkaiden tarpeita kuullaan muun muassa osallisuusohjelman määrittämillä tavoilla. Ajatuksena on vahvistaa asiakkaiden osallisuus- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Tavoitteena on niin ikään kehittää toimintaa tutkitun tiedon pohjalta vaikuttavuuteen perustuvaksi.
Sosiaalipalvelujen vaikuttavuutta on mitattava ja tuotava työn vaikutuksia esiin
Millaisia ajatuksia, suunnitelmia ja jo käytännön toimia hyvinvointialueella ja etenkin sosiaalipalveluissa on vaikuttavuuden osoittamiseen ja kehittämiseen liittyen? Nieminen mainitsee ensimmäisenä rakenteellisen sosiaalityön.
– Se on erittäin tärkeä sosiaalihuoltolaissa erikseen mainittu tehtävämme. Nostamalla esiin esimerkiksi sosiaalisen raportoinnin keinoin ilmiöitä ja havaintoja voimme vaikuttaa asioihin.
Sosiaali- ja terveydenhuollon vaikuttavuudesta keskusteltaessa monesti korostetaan, että sosiaalipalvelujen vaikuttavuutta on vaikea osoittaa.
– Vaikuttavuuden osoittamisen vaikeudesta ollaan monta eri mieltä, Nieminen muistuttaa.
– Valitettavan usein kuulee sanottavan, että sosiaalipalveluiden vaikuttavuutta ei pystytä mittaamaan eikä osoittamaan, kuten esimerkiksi luonnontieteelliseen lähtökohtaan perustuvia aloja. Tämähän ei pidä paikkaansa, ja ehkä suurin läpimurto meidän tuleekin tehdä jo tähän väärään perusolettamukseen liittyen. Työmme vaikuttavuutta pystymme varmasti osoittamaan, kun luotamme itsekin siihen. Siinä on meillä iso kehittämisen paikka. Emme voi vain mitata tekemistämme, vaan meidän olemassaolon tärkein ehto on se, että osaamme tuoda esiin työmme vaikutuksen esimerkiksi terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseksi tai vaikka asunnottomuuden vähentämiseksi.
Sosiaalihuollon hukkajahdissa näkyi moniammatillisen sote-alan haasteet
Vaikuttavuusseura ry järjesti syksyllä 2023 yhdessä Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy:n kanssa Sosiaalihuollon hukkajahdin. Sen tavoitteena oli osallistaa kentän ammattilaisia kertomaan, millaista ”hukkaa” eli vähähyötyisiä tai hyödyttömiä hoitoja ja palveluita he työssään huomaavat ja miten asioita heidän mielestään kannattaisi tehdä toisin, jotta toiminta olisi asiakaslähtöisempää ja vaikuttavampaa. Niin terveydenhuollon kuin myös sosiaalihuollon toimintatapojen kehittäminen on tärkeää paitsi asiakkaiden ja ammattilaisten hyvinvoinnin, myös yhteiskunnan resurssien näkökulmasta: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan sosiaalihuollon kustannukset muodostavat suurimman yksittäisen sote-menoerän.
Hukkajahdin kehitysideat heijastelevat sosiaalihuollon moniammatillisen kentän haasteita. Vastausten mukaan hukkaa synnyttävät erityisesti tiedonkulun puutteet. Esimerkiksi asiakastiedon vaihtoon ja suostumusten hallintaan ei ole yhteisiä tapoja, vaan pahimmillaan ammattilaiset joutuvat turvautumaan paperiseen tiedonvaihtoon. Vastauksissa näkyy myös turhautuminen monimutkaiseen tietojen keräämiseen ja raportointiin: samoja asioita joudutaan kirjaamaan useisiin eri asiakirjoihin ja tietojärjestelmiin. Tämä ylimääräinen työ aiheuttaa hukkaa myös koko hyvinvointialueen tasolla; hukkaan menevät resurssit ovat pois hyvinvointialueiden asiakkailta.
Ideakilpailussa esiin nousseiden ehdotusten perusteella arviointiraadin puheenjohtaja ja Vaikuttavuusseuran puheenjohtaja, Helsingin yliopiston apulaisprofessori Paulus Torkki esittikin seuraavia suosituksia:
– Integraatiokehitystä on jatkettava siten, että se toteutuu asiakastasolla. Tätä tarvitaan niin sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä kuin niiden sisälläkin. Etenkin kirjaamistarpeita ja tiedonkäytön mahdollisuuksia on tarkasteltava asiakkaan palvelukokonaisuuksien sekä ammattilaisten näkökulmasta. Muuten syntyy häiriökysyntää ja ammattilaiset jatkavat moninkertaista työtä, Torkki korostaa.
Hukkia havaittu myös Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella
Hukkajahtiin tuli hyviä kehitysehdotuksia myös Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelta. Yksi kolmesta palkitusta Eveliina Cammarano nosti omassa kilpailuvastauksessaan esiin hukan, joka syntyy, kun sosiaalihuollon ammattilaiset joutuvat auttamaan omia asiakkaitaan muiden tahojen takaisinsoittopalveluiden käytössä. Palkitsemistilaisuudessa asiasta nousi vilkasta keskustelua: takaisinsoittopalvelu on toimiessaan oikein hyvä, mutta toimimaton takaisinsoittopalvelu lisää sekä häiriökysyntää että asiakkaiden palvelutarpeeseen vastaamiseen viiveitä.
Muut palkitut ehdotukset koskivat monien eri tahojen tekemiä, osin päällekkäisiä asiakassuunnitelmia ja kirjaamista sekä ylipäätään tarkoituksenmukaista työnjakoa.
Nieminen oli pyydetty Sosiaalihuollon hukkajahdin palkitsemistilaisuuteen 29.11. avaamaan sosiaalipalvelujen johdon näkökulmia.
– Hukka-tematiikka on erittäin mielenkiintoinen lean-ajatteluun perustuva konkreettinen malli. Sen myötä voidaan hyvin nopeastikin löytää toimintamalleja, joita uudistamalla saadaan karsittua esimerkiksi päällekkäistä työtä tai sekavia prosesseja.
– Itse asiassa hukkajahtia voi kukin työntekijä itse harjoittaa miettien omassa päivittäisessä työssään hukkaa, jota saattaa syntyä. Ennen kaikkea on tärkeää, että hukkajahti ei vaadi aina isoja kehittämisprojekteja. Työntekijöiden osallistuminen oman työnsä kehittämiseen on siinä läsnä koko ajan. He näkevät ja tietävät omassa ja kollegojen työssä ne ”pullonkaulat” ja muut kehityskohdat, joita ei esimerkiksi esihenkilötasolla tunnisteta.
Järjestöt täydentävät, korjaavat ja ennaltaehkäisevät sotepalveluita
Järjestöt toteuttavat hyvinvointia, terveyttä, osallisuutta ja turvallisuutta lisäävää toimintaa sekä täydentävät julkisia palveluita. Järjestöjen toiminta on keskeistä myös siinä, kun muutetaan palvelujen painopistettä raskaista ja korjaavista palveluista ongelmien ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tukeen ja perustason palveluihin.
Sote-ammattilaisten ja järjestöjen yhteistyön kannalta keskeistä on rakenteet, palvelupolut ja asiakasohjaus: että sote-ammattilaiset osaavat ohjata asiakkaita niin sote- kuin myös liikunta-, luonto- ja kulttuurijärjestöjen palvelujen pariin.
Hukkaa syntyy myös siitä, jos hyvinvointialueiden ja kuntien työntekijät eivät tunne järjestöjen toimintaa alueella eivätkä osaa ohjata asiakkaita järjestöjen palveluihin ja tilaisuuksiin, vaikka arvelevat, että niistä olisi asiakkaalle hyötyä. Siksi järjestöjen kannattaakin kertoa toiminnastaan paitsi suoraan asiakkaille myös niissä kanavissa, joita soteammattilaiset käyttävät: Suomi.fi-palvelutietovarantoon suoraan tai monille järjestöille helpomman Lähellä.fi-palvelun kautta.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aikuisten sosiaalipalvelujen palvelulinjajohtaja Tapio Nieminen tuntee järjestöjen tekemän työn merkitystä ja hyötyjä asukkaille.
– Järjestöjen rooli on erittäin tärkeä aikuisten sosiaalipalveluissa täydentämässä, korjaamassa ja ennaltaehkäisemässä meidän palveluitamme. Useasti järjestökentällä havaitaan tietyt nousevat ilmiöt jo paljon aikaisemmin kuin mitä me virkahenkilöinä huomaamme. Järjestöt ovat joustavia, tilanteisiin tietyissä olosuhteissa nopeammin reagoivia.
– Hyviä isoja esimerkkejä on muun muassa ruoka-aputoiminnan nopea organisointi ja koronamaskien jakelu korona-pandemian aikana. Nostan myös digitaitojen opastamisen matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa.
Teksti: Milla Kajanne
