Kutsuimme HyTen jäsenjärjestöt keskustelemaan mielen voimavaroista järjestökentällä: mikä niitä syö ja mikä ruokkii. Kysyimme, millaiset asiat heikentävät mielen hyvinvointia järjestötoiminnassa ja järjestökentällä juuri nyt ja mitkä tekijät puolestaan vahvistavat sitä. Entä mistä saamme tukea ja löydämme ratkaisuja haasteisiin?
HyTe ry järjesti keskustelutilaisuuden 22.5.2025 osana ympäri Suomea toteutettuja Kansallisia dialogeja. Kansalliset dialogit ovat uudenlainen malli yhteiskunnallisen keskustelun käymiseksi yhdessä kansalaisten, yhteisöjen ja viranomaisten kanssa. Näissä dialogeissa osallistujat pääsevät käymään monimuotoista keskustelua, kuulemaan toistensa näkemyksiä, jakamaan havaintoja ja oppimaan uutta. Lopuksi Kansallisista dialogeista kootaan yhteenveto yleisesti hyödynnettäväksi valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden hallinnossa ja päätöksenteossa.
Kevään Kansallisten dialogien tarkoituksena on lisätä ymmärrystä siitä, miten ihmismielen voimavarat rakentuvat eri elämänvaiheissa ja tilanteissa. Halusimme kuulla järjestönäkökulmaa muuttuvassa ja haastavassa toimintaympäristössä. Kokosimme käydystä keskustelusta yhteenvedon tähän artikkeliin.
Järjestökentän moninaisuus ja kestävyys
Toimintatavat vaihtelevat järjestötoimijoiden kesken, etenkin pienten järjestötoimijoiden ja vapaaehtoispohjalta toimivien yhdistysten kesken. Tämä tuo mukanaan niin haasteita kuin voimavarojakin järjestötoimintaan. Järjestömaailman sykli on lyhyt johtuen mm. rahoituksista, ja talous on jatkuva riesan aihe. Epävarmuus on usein läsnä niin johtamisessa kuin työntekijällä. Keskustelussa todettiin, että nykypäivänä myös yrityksissä eletään lyhytjänteisesti. Jopa paikoissa, joissa on ollut ns. vakivirkoja, epävarmuus on nykyään myös läsnä. Näin on esimerkiksi julkisissa sote-palveluissa, joissa tapahtuu yt-neuvotteluita ja irtisanomisia.
Järjestöissä kyky reagoida nopeasti sekä sietää näitä epävarmuuksia on muotoutunut hyvin vahvaksi, koska järjestöissä on totuttu tähän. Järjestöjen toimintaympäristö on vaatinut järjestöjä kehittymään joustaviksi, sinnikkäiksi ja miettimään, miten vaikeista tilanteista ponnahdetaan takaisin. Työ on muutosjohtamista joka päivä. ”Joustavuus ja tilanteeseen tarttuminen – järjestötoiminta koulii siinä, että tuli mitä vaan, niin selvitään.”
Vapaaehtoisuus on olennainen osa järjestötoimintaa. Vapaaehtoisista huolehtiminen ei ole aina ihan yksinkertaista. Vapaaehtoinen tuo ja vie voimavaroja: Vaatii tekemistä, että oppii tuntemaan ihmiset ja saa moninaisia toimintatapoja omaavia toimimaan yhdessä. Mutta vapaaehtoiset ovat useassa järjestössä korvaamaton osa toimintaa, joiden avulla mahdollistetaan osallisuuden ja tasa-arvon ylläpito.
Yhteistyö ja jakaminen
Moninainen kenttä mahdollistaa myös järjestöjen keskinäisen yhteistyön. Välillä voi olla vaikeaa tunnistaa tärkeimpiä yhteistyön paikkoja. Yhteistyöpyynnöt voivat olla imartelevia, mutta mistä erottaa ne, joihin kannattaa tarttua? On tarpeellista pysyä oman toiminnan fokuksessa. ”Oma missio pitää olla tosi selkeänä, että ei lähde mukaan ihan mihin vaan.” Pohdittiin myös sitä, onko joku järjestö tavoitteellisempi kuin toiset. Ja kyllä ovat; toiset tavoittelevat enemmän hyötyä kuin toiset. Osaamisen jakaminen nähtiin tärkeäksi osaksi yhteistyötä: vaihdetaan ja jaetaan ideoita avoimesti, jotta edistetään ylipäätään järjestöjen toimintaa, koska kuitenkin lopulta tavoite on yhteinen. ”Ei kai kukaan järjestö ajattele, että yksinkin pärjättäis.”
Järjestöjen rooli yhteiskunnassa
Tällä hetkellä yhteiskunnassa käydään erilaisia keskusteluja mm. järjestöjen merkityksestä ja tarpeellisuudesta. Järjestökentän merkittävät rahoitusleikkaukset tällä hallituskaudella herättivät odotetusti tunteita tässäkin keskustelussa: tilanne herättää järjestötoimijoissa pelkoa ja epävarmuutta, vaikka yleinen säästöjä vaativa tilanne ymmärrettäisiinkin.
Onneksi järjestötoimijat tietävät mihin heitä tarvitaan. Jos järjestöjä ei olisi, kaikki se mistä järjestöt huolehtivat, kaatuisi hallitsemattomasti ”syliin julkisen työntekijöille”. Järjestöjen rooli on erityisen vahva ennaltaehkäisevässä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä – ihmistä autetaan ja tuetaan pärjäämään arjessa. Järjestöjen toiminnalla tuetaan ja täydennetään sote-palveluita, jolloin julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon resurssien tarve vähenee.
On myös tilanteita, joissa järjestökenttä paikkaa hyvin merkittävällä tavalla yhteiskunnan rakenteiden puutteita. Tällöin järjestöjen tehtävänä on myös nostaa esiin ne korjaamista vaativat epäkohdat, joihin tulisi reagoida. Järjestötoimijoiden kyky reagoida ja kehittää toimintamalleja onkin myös yhteiskunnan merkittävä resilienssin lisääjä.
Onko mielen hyvinvoinnille tärkeää se, että voi vaikuttaa johonkin?
On. On tärkeää olla osa yhteiskunnallista keskustelua. Vaikuttamisessa on tärkeää tunnistaa monen eri tason vaikuttaminen – se että auttaa asiakasta selviytymään päivästä tai että on tukenut vapaaehtoista, mutta myös vaikuttaminen päättäjiin.
Vaikka toiminnassa haluttaisiin keskittyä omiin asiakkaisiin ja vapaaehtoisiin, nähdään yleinen vaikuttaminen tällä hetkellä tärkeäksi, jotta järjestötyö tunnistetaan ja nähdään arvokkaana. Yhteiskunta tekee arvovalintoja, joissa rahaa ohjataan tiettyihin asioihin ja toisiin taas ei. Sektorit ylittävien hyötyjen tunnistaminen hakee vielä tapaansa tulla näkyväksi, ja siihen tarvitaan jo mainittua sinnikkyyttä järjestöiltä. ”Vaikka se ei ole kauheen miellyttävää tai intohimo se framille meneminen, niin osa tästä työstä on sitä, että reagoi. Ja sehän on osoitus siitä, että viesti on mennyt perille, jos tulee kutsutuksi johonkin.”
Välillä myös turhauttaa järjestötoiminnan ikuinen puolustelu. Toisaalta tämä nähdään myös resilienssitekijäksi ja vahvuudeksi. ”Ollaan niin paljon jouduttu miettimään olemassaolomme tarkoitusta, että osataan perustella, miksi me ollaan tarpeellisia.”
Miten pystytään säilyttämään positiivisuus?
Hyvinvoinnin tankkaaminen on keskeinen tukipilari järjestötoimijalle. Hyvinvointia saa yhteisöistä ja niiden voimasta, tai esimerkiksi siitä, että omat harrastukset ovat jotain ihan muuta.
Järjestötyössä voi kokea monella tasolla riittämättömyyttä omasta toiminnastaan, ja jotkut asiat tapahtuvat myös pitkällä aikavälillä ja tuloksia joudutaan odottamaan. Keskustelussa nostettiin esiin, että täytyy itse oppia löytämään ne mittarit, jotka antavat varmuutta jatkamaan. Luottamus itseen ja oman järjestön toimintaan on tärkeää.
Vertaistuen merkitys muiden järjestötoimijoiden ja asiantuntijoiden kanssa nousi keskustelussa keskiöön; mielen hyvinvointia tukevat verkostot, ne ihmiset, jotka ovat samassa veneessä. Koettiin, että yhdessä käytyä keskustelua edesauttaa se, että järjestötoimijoiden kesken löytyy aina jotain yhteistä ja luottamus syntyy nopeasti. Luottamuksen löytyminen nopeasti tässäkin keskustelussa oli keskustelijoiden mielestä merkityksellistä.
Merkityksellisyys työssä on tärkeää ja myös se konkreettinen kiitos, mitä ihmisiltä saa. Vaikka asiakaskunta olisi valtavan tarvitsevia, ovat asiakkaat myös valtavan kiitollisia saamastaan avusta. ”Mä en ois ikinä pärjänny näin pitkään ilman teitä”, saattavat asiakkaat sanoa. Arvopohja tuo voimavaroja työn tueksi: työtä tehdään tarpeeseen.
Kun yhdessä käytyä keskustelua kuunteli, nousi esiin paljon hyvää, pureksittua, koettua, kokemusta, joka auttavat kantamaan arjessa. Vaikka yhdessä käsiteltiin raskaitakin aiheita, keskustelu koettiin hyväksi hengähdystauoksi, jopa vähän työnohjaukselliseksi. Ilmapiiri ja millaiseksi se rakentuu, on tärkeää; kun keskusteluun tullaan eri näkökulmista, niin omaan työhön voi saada lisää työkaluja. Mutta tärkeimpänä ja kansallisten dialogien tavoitteiden mukaisesti: kun erilaiset ajatukset ja näkökulmat kohtaavat, syntyi tässäkin keskustelussa myös luottamusta ja uskoa tulevaan. Nämä ovat keskeisiä asioita pärjäämisessä ja menestymisessä. Lämmin kiitos osallistujille, että mahdollistitte näiden tärkeiden asioiden esiin nostamisen.
Koonnut: Aura Tarjanne
