”Vapaaehtoistoiminnalla tehdään hommat ilmaiseksi, mihin avustusrahaa tarvitaan?”
”Jokainenhan voi tehdä vapaaehtoistyötä mielensä mukaan, miksi siihen väliin tarvitaan joku järjestö?”
Edellä esitettyjä argumentteja kuulee yhä useammin, etenkin somessa, jossa huuteluun ei tarvita välttämättä minkäänlaista tietoa tai asiantuntemusta aiheesta. Järjestöjen tulee tehdä näkyväksi se, miksi edellä mainitut mielipiteet eivät pidä paikkaansa. Juuri siihen tässä artikkelissa pyritäänkin, antamaan vastaus kysymykseen: ”Mikä vapaaehtoistoiminnassa oikeastaan maksaa ja miksi siihen tarvitaan valtionavustusta?”
Vapaaehtoistoiminnan yhteiskunnallinen merkitys ja sillä säästetyn viranomaistyön arvo on merkittävä ja kiistaton. Ennaltaehkäisevä apu ja erilaisten kriisien jälkihoito vähentää julkisten palveluiden kuormitusta ja sen seurauksena kustannuksia. Säästettävän inhimillisen kärsimyksen hinta on mittaamaton. Tätä työtä on tuettava, jotta se jatkuu tai on ylipäänsä mahdollista.
Vapaaehtoiset eivät koordinoi vapaaehtoisia
Vapaaehtoistoiminnalla tehtävä tärkeä, vaikuttava ja kustannustehokas toiminta mahdollistuu vain, jos vapaaehtoisia on olemassa. Vapaaehtoisia on rekrytoitava, koulutettava ja tuettava niin, että tehtävä on antoisa ja palkitseva, jolloin sillä on edellytykset olla pitkäkestoinen. Tätä tukea antaa koordinaatio eli ihminen. Ihminen, joka tekee sitä työkseen ja saa siitä palkkaa. Sama pätee rekrytointiin ja koulutukseen. Monikanavainen markkinointi ja jalkautuminen edeltävät varsinaista koulutustilaisuutta, minkä jälkeen käsillä on vielä rekisteri- ja sopimushallintotyö. Tätäkin tekee ihminen, joka tekee sitä työkseen ja saa siitä palkkaa. Lopuksi avun kohde, asiakas, on tavoitettava ja varmistettava, että hän sopii profiililtaan vapaaehtoistoiminnalla autettavaksi. Tämänkin arvioinnin tekee ihminen, joka tekee sitä työkseen ja saa siitä palkkaa. Vapaaehtoistoimintaa koordinoivien hankkeiden henkilöstökulut kannattaa suhteuttaa työn vaikuttavuuteen. Mitä panostuksella saadaan aikaan: kuinka monta henkilöä/järjestöä liikahtaa, kuinka moni saa avun. Näistä kaikista on tiedot ja tilastot ja niistä raportoidaan vuosittain rahoittajille.
Taustalla toiminnanohjausjärjestelmä ja henkilörekisterit
Auttaja ei nykypäivänä voi vain mennä soittelemaan satunnaisten tuntemattomien avuntarvitsijoiden ovikelloja. Niin toimivat lähinnä pahoin aikein liikkeellä olevat huijarit. Koordinoidun vapaaehtoistoiminnan taustalla pyörivät toiminnanohjausjärjestelmä sekä rekisterit vapaaehtoisista ja asiakkaista. Sanomattakin on selvää, että näiden tietosuojat ovat tiukat, koska mukana on henkilö- ja terveystietoja. Toisin sanoen niiden on täytettävä GDPR:n eli eurooppalaisen tietosuoja-asetuksen vaatimukset. Toiminnanohjausjärjestelmän lisenssi maksaa ja sitä käyttävä henkilö saa palkkaa työstään.
Vapaaehtoistoimijoita ei kasva puissa
Vapaaehtoisten hankkiminen vaatii ponnistuksia, etenkin nykyaikana, kun toimintaan sitoutuminen ei ole niinkään trendikästä. Koulutustapahtumia on markkinoitava ja pidettävä. Ja sopimushallintoa ei saa unohtaa. Aivan kuten yritysmaailmassa, uuden ihmisen rekrytointi on yksi työläimmistä ja hintavimmista toimenpiteistä. Tästä näkökulmasta vapaaehtoisen tukeminen on järkevää ja taloudellista. Se tuo myös jatkuvuutta toimintaan ja juurruttaa vapaaehtoistoimintaa alueelle.
Toimintaympäristöt ja sopimukset
Toiminnan jatkumisen mahdollistuminen vaatii vapaaehtoisista huolehtimista. Vapaaehtoisuudesta olisi hyvä muodostua oma yhteisö, jopa identiteetti. Vertais- ja virkistystapahtumia sekä kiitostilaisuuksia on oltava, samoin lisäkoulutuksia ja tarvittaessa työnohjausta. Toimintaympäristöt vaihtelevat. Vapaaehtoinen toimii esimerkiksi ikäihmisen kotona, sairaalaympäristössä ja palvelukeskuksissa. Etenkin toimipaikkoihin jalkautuminen vaatii koordinaatrotin neuvotteluja, käytännöistä sopimista ja toimintamallien kehittämistä. Niihin ei ”villi vapari” voi mennä itsekseen auttelemaan. Toimintaympäristö on oltava vapaaehtoiselle turvallinen. Turvallisuus muodostuu arkikielellä ilmaistuna siitä, että: koordinaatio vastaa vapaaehtoisten tahattomista ”virheistä ja töppäilyistä”. Turvallisuutta luo myös vapaaehtoistehtävän aikainen ammattilaistason tuki, jota on saatavilla puhelimitse tehtävän aikana tai pulmatilanteissa, esimerkiksi jos asiakasta ei tavoiteta sovitulla tavalla. Vapaaehtoisen koulutuksissa ja lisävalmennuksissa saama tieto ja taito oikeista toimintatavoista tuovat varmuutta ja turvallisuutta vapaaehtoistoimintaan. Koordinaatio siis ajaa ja edistää vapaaehtoisten oikeuksia monin eri tavoin.
Kuten todettua, koordinoidussa vapaaehtoistoiminnassa vapaaehtoinen tekee aina sopimuksen, jonka allekirjoittamalla hän sitoutuu yhteisiin pelisääntöihin ja vaitioloon. Samalla vapaaehtoinen on oikeutettu vakuutukseen, joka on voimassa tehtävän aikana ja suorilla välittömillä matkoilla kohteeseen ja kohteesta kotiin. Sopimushallinto ei tapahdu itsestään ja se linkittyy toiminnanohjausjärjestelmään, henkilörekistereihin ja koordinaattoriin, joka tekee sopimushallintoa osana työtään.
Kuka apua tarvitsee?
Vapaaehtoisapu on asiakkaalle maksutonta, mutta ei kaikille soveltuvaa. Haasteena on löytää vapaaehtoisavun piiriin kuuluvat ja siitä hyötyvät ihmiset. Vapaaehtoistoiminta ei saisi kilpailla kaupallisten toimijoiden kanssa – vapaaehtoinen siis ei tee hoitotyötä, omaishoitoa, kodinhoitoa tai muita työsuorituksia. Siitä huolimatta vapaaehtoistoiminnalla voidaan tukea esimerkiksi ikäihmisen selviämistä omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Saattamisapu terveydenhuollon palveluihin ja muuhun asiointiin, kaupassakäynti- ja juttuseura sekä digiapu edistävät ihmisen osallisuutta, lieventävät yksinäisyyttä ja ylläpitävät yleistä toimintakykyä. Tällainen tuki lykkää ikäihmisen siirtymistä raskaampiin ja kalliimpiin palveluihin ja on paitsi inhimillistä myös hyvin kustannusvaikuttavaa.
Vaikka asiakkaat saattavat hakeutua koordinoidun vapaaehtoisavun piiriin itse tai läheisensä aloitteesta, asiakasohjausta tekevät myös yhteistyökumppanit. Koordinaatio varmistaa, ettei apua käytetä väärin joko hyötymistarkoituksessa tai julkisen palvelun korvaamisessa.
Ja lopuksi on hintalappu
Vapaaehtoistoiminnan koordinaatiota toteuttavat järjestöt tekevät avustushakuja, raportoivat ja tilastoivat vapaaehtoistoiminnan vaikuttavuutta; tuloksena on näkyvä ja kustannusvaikuttava vapaaehtoistoiminnan kokonaisuus. Kaikki tämä maksaa, mutta lopputulemana on tuhansia vapaaehtoisia, jotka saavat toiminnasta enemmän kuin sille antavat. Ja myös lukematon määrä toiminnassa kohdattuja ihmisiä, joiden elämä on vähintäänkin lyhyen kohtaamisen verran parempi. Tämän kaiken mahdollistaa valtion avulla rahoitettu toiminta, joka kohdistetaan kansalaisiin, sekä auttajina, että avun saajina. Ja toiminnan koordinoijina. Tällaista laadukasta ja koordinoitua vapaaehtoistoimintaa HyTe ry:ssä tarjoavat VESA ja OLKA®-toiminta.
Teksti: Vivi Paljakka ja Kaisa Kauhanen
