Vertaistukija Päivi on toiminut OLKAn kautta vapaaehtoisena sairaalassa kahdeksan vuotta.
Päivi sairastui suolistosyöpään 50-vuotiaana. Hän tunsi äkillistä ja kovaa vatsakipua 50-vuotispäivänsä jälkeisenä aamuna ja hakeutui lääkäriin. Oikean diagnoosin saaminen vaati kuitenkin käyntiä kahden eri lääkärin vastaanotolla. Syöpädiagnoosin saaminen oli järkytys, ja ensimmäisenä ajatukset kääntyivät omiin lapsiin, jotka olivat tuolloin vasta 8- ja 9-vuotiaita. Huoli omasta selviytymisestä heräsi vasta hieman myöhemmin.
Päivin syöpä hoidettiin leikkauksella. Myöhemmin kontrollikäyntien yhteydessä hänen maksastaan löydettiin kahdesti etäpesäkkeitä, jotka saatiin myös onnistuneesti hoidettua sytostaattihoidoilla ja leikkauksilla. Rankoista lääkityksistä ja toimenpiteistä huolimatta Päivi kertoo, että on ollut erittäin tyytyväinen saamaansa hoitoon.
”Hoito on sujunut kuin tanssi. Olen saanut erinomaista hoitoa niin Kirurgisessa sairaalassa kuin Syöpätautien klinikallakin ja koko ajan on ollut sellainen olo, että minusta huolehditaan”, Päivi kuvailee.
Saamansa hyvän hoidon ja hoitohenkilökunnan lämpimän, välittävän kohtaamisen ansiosta Päivi on halunnut jakaa eteenpäin saamaansa hyvää.
Mukaan toimintaan
Ensimmäisen leikkauksen jälkeen Päivi näki Syöpäjärjestöjen lehdessä jutun vertaistuesta. Hän kiinnostui asiasta välittömästi, ja kun Suomen Suolistosyöpäyhdistys Colores ry aikanaan perustettiin, Päivi lähti mukaan heidän toimintaansa. Coloresin kautta hän sai koulutusta ja tukea vapaaehtoisena toimimiseen. Muutaman muun aktiivisen vertaisen ja silloisen toiminnanjohtajan kanssa he perustivat vertaistukiryhmän, jolle oli selkeästi tarvetta: mukana on parhaimmillaan ollut jopa parisen kymmentä erilaisissa vaiheissa olevaa syöpäpotilasta. Vertaistukiryhmän lisäksi Päivi on toiminut myös puhelinvertaistukijana.
Kuultuaan OLKA-toiminnasta Päivi innostui lähtemään vertaistukijaksi sairaalaan. Vaikka Päivi on ehtinyt olla toiminnassa jo useamman vuoden, on ensimmäinen vertaistukivuoro sairaalassa painunut mieleen.
”Istuin sairaalan aulassa, kun viereeni istahti itkuinen naishenkilö. Sattuikin niin, että hänellä oli tismalleen sama tilanne kuin minulla aikoinaan: suolistosyöpä ja etäpesäke maksassa. Nainen oli aluksi hyvin toivoton, mutta keskustelumme oli antoisa ja meillä oli hauskaakin”, Päivi kertoo.
Päivi ei kohdannut kyseistä potilasta enää toistamiseen, mutta toivoo, että kohtaaminen helpotti hänen huoltaan.
Ihmiseltä ihmiselle
Vertaistukijan kanssa jutellessa hienoa on se, että toinen ymmärtää usein jo puolesta lauseesta, mitä toinen tarkoittaa. Omat ajatukset ja tunteet voi purkaa luotettavan keskustelukumppanin kanssa turvallisesti, mutta toisaalta vertaistukijan kanssa voi keskustella myös jostakin ihan muusta: sairastunutkin saattaa kaivata muuta ajateltavaa kuin tämänhetkiset hoidot tai sairauden eteneminen. Päivi muisteleekin hymyillen, että on vapaaehtoisvuoroissaan saanut muun muassa geometrian oppitunteja ja opetellut neulomaan villasukan kantapäätä.
Päivi kertoo, että ei koe vapaaehtoistoimintaa kuormittavana.
”Mielestäni vertaistukityö on jotakin sellaista, joka siirtyy ihmiseltä ihmiselle. Kestän muiden tarinoiden kuulemisen ilman, että murrun. Voin kokea osan toisen ihmisen surusta ja antaa kyyneleenkin tulla, mutta en mene siitä rikki. Minun osani on olla tukena tuettavani surun, ahdistuksen ja pelonkin hetkellä”, hän kuvailee. ”Joidenkin tarinat jäävät toki enemmän mieleen. Erityisen vaikeaa on ollut kohdata tuettavia, jotka ovat kovin nuoria tai joiden syövällä on huono ennuste”, hän kertoo. Päivi kiitteleekin sekä Coloresin että OLKAn väkeä, joihin voi aina ottaa yhteyttä, mikäli vapaaehtoisvuorolla on sattunut jotakin, joka jää painamaan mieltä.
Myös toiset vapaaehtoiset ja sairaalan henkilökunta auttavat jaksamaan ja tuovat iloa toimintaan. Vapaaehtoisena toimiessa on päässyt ystävystymään esimerkiksi sairaalan vahtimestarien ja laitoshuoltajien kanssa, ja saanut kokea olevansa samaa porukkaa. Vanhalla Syöpätautien klinikalla puhuttiinkin vapaaehtoisten kesken ”Syöpiksen hengestä”, jonka Päivi uskoo siirtyvän myös nyt käytössä olevaan, uuteen Syöpäkeskukseen.
Uudenlaista merkityksellisyyttä elämään
Päivi sairastui suolistosyöpään työikäisenä, ja joutui sairastumisen myötä jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Vapaaehtois- ja vertaistukitoiminnan kautta hän sai uudenlaista merkityksellisyyttä elämäänsä.
”Vertaistukivuoroon lähteminen tuntuu yhtä luonnolliselta kuin vaikkapa ruokakauppaan lähteminen. Kun näen, että potilas kaipaa tukea, tunnen olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan”, hän kuvailee.
Läsnäolon ja kuuntelemisen taidon Päivi kertoo saaneensa jo lapsena kotoaan, joten ihmisten kohtaaminen tulee hänelle luonnostaan.
Vapaaehtoisena toimiessa parasta Päivin mielestä on, kun yhtäkkiä huomaa, että puhuu toisen ihmisen kanssa samaa kieltä: toista ymmärtää jollakin uudenlaisella, syvällisellä tavalla ja tuntuu siltä, että keskustelukumppanit pääsevät toisiaan lähelle. Vapaaehtois- ja vertaistukitoimintaa harkitsevia Päivi haluaakin rohkeasti kannustaa lähtemään mukaan.
”Vapaaehtoistoiminta antaa niin paljon, se rikastuttaa elämää ja palkitsee. On myös hienoa, että toimintaan voi lähteä mukaan sellaisena kuin on, omilla vahvuuksillaan – kaikki tekevät tätä vähän omalla tyylillään”, hän hymyilee.
Lisätietoja OLKA-toiminnasta: https://olkatoiminta.fi/
Katso lisää vapaaehtoistyön mahdollisuuksia: Ryhdy vapaaehtoiseksi
Kirjoittanut: Elina Heino, vertaistukipalveluiden suunnittelija, OLKA-toiminta / HyTe ry, elina.heino@hyte.fi
