Yli puoli vuotta uutta sotea, mikä muuttui?

Järjestöasiantuntijan katsaus Uudenmaan alueeseen

Järjestöt ja muu kolmas sektori sekä yksityiset toimijat täydentävät julkisia sote-palveluita. Järjestöjen rooleja hyvinvointialueilla ei kuitenkaan ole soteuudistuksessa tarkasti määritelty: järjestöyhteistyön konkretia on viime kädessä itsehallinnollisten hyvinvointialueiden asia. SOSTEn ja verkostojärjestöjen Järjestöjen sote-muutostuki -hankekokonaisuudessa on pyritty edistämään järjestöjen ja hyvinvointialueiden yhteistyötä korostamalla järjestöyhteistyön asemointia alueen strategiassa, yhteistyön rakenteita ja resursseja sekä järjestöjen tekemän työn merkityksellisyyttä asukkaiden hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden kannalta.

Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa 1.1.2023. Nykyistä soteuudistusta ehdittiin valmistella noin vuodesta 2008 eli 15 vuotta. Monien vaiheiden jälkeen päädyttiin nykyiseen malliin, jossa 21 hyvinvointialuetta, Helsingin kaupunki ja Ahvenanmaa järjestävät sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut alueellaan. Kunnat vastaavat mm. opetuksesta, päivähoidosta, liikunnasta ja kulttuurista. Järjestöjen monipuolinen toiminta täydentää niin hyvinvointialueiden kuin kuntien palveluja.

Hyvinvointialueiden ja järjestöjen yhteistyöhön suhtaudutaan myönteisesti, mutta systemaattista yhteistyön kehittämistä, rakenteita ja resursointia tarvitaan

Tapasimme keväällä hyvinvointialueiden johtoa SOSTEn ja verkostojärjestöjen aluekiertueella. Järjestöyhteistyöhön suhtauduttiin myönteisesti. Alueet ovat erilaisia, ja joillain maakunnallisilla alueilla on jo vuosien ajan rakennettu sektorien välistä yhteistyötä. Monilla palvelualueilla myös Uudellamaalla on toimivaa järjestöyhteistyötä, jonka jatkuvuus on tärkeä varmistaa. Laaja-alainen, toiminnallinen yhteistyö vaatii vielä systematisointia.

Järjestöavustamisen mallit ovat myös kirjavia, ja työnjako hyvinvointialueiden ja kuntien kesken on järjestöavustuksissa vielä osin epäselvää. Myös julkisen sektorin tilojen hyödyntäminen järjestöjen käyttöön esimerkiksi matalan kynnyksen palveluissa ja muissa asiakkaiden kokoontumisissa vaatii vielä selvityksiä, neuvotteluja ja yhteisiä ratkaisuja. Vaikka järjestötkin digitalisoivat palveluitaan, tarvitaan toimintaan myös erilaisia saavutettavia tiloja.

Hyvinvointialueiden johto toivoi myös järjestöiltä uudenlaista aktiivisuutta. Järjestötoiminnan moninaisuutta ja laaja-alaisuutta pitää tuoda aktiivisesti esiin. Pitää myös pyrkiä jakamaan järjestötietoa, järjestölähtöisen toiminnan tapoja ja hyötyjä sekä alueiden hyviä yhteistyön käytäntöjä päättäjille ja sote-ammattilaisille. Järjestöjen on tärkeää verkostoitua myös keskenään ja miettiä uudenlaisiakin tapoja toimia asukkaiden hyväksi. Järjestöjen tekemän työn tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden osoittaminen on entistä tärkeämpää. Kumppanuuksien kehittäminen paitsi hyvinvointialueiden myös kuntien kanssa on tulevaisuuden tehtäviä.

Kustannusten vähentämiseksi tarvitaan painopisteen siirtoa sairauksien hoidosta niiden ennaltaehkäisyyn sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Myös turvallisuuden edistäminen monin eri tavoin on alueilla tärkeää. Järjestöjen tekemällä työllä on tässä olennainen rooli. Tärkeää on lisätä päättäjien ymmärrystä siitä, että ilman rahaa, tekijöitä ja tiloja järjestötoiminta ei kuitenkaan onnistu. Myös vapaaehtoistoiminnan koordinointi vaatii systemaattista työtä, kehittyvää tiedolla johtamista ja resursseja.

Uudenmaan alueilla on hyviä ja kehittyviä järjestöyhteistyön rakenteita, mutta niiden hyödyntäminen on vasta alussa

Uusimaa on monella tapaa erityinen alue. Yksi erityispiirre Etelä-Suomessa on, että alueen erikoissairaanhoidon järjestämisestä vastaa HUS-yhtymä, kun muualla sen järjestämisestä vastaavat hyvinvointialueet. Toisekseen Helsingin kaupunki muodostaa yksinään oman alueensa. Kolmanneksi Uudellamaalla ei ole vielä niin pitkiä perinteitä järjestöyhteistyöstä kuin monella muulla alueella myös aiemman maakunnallisen yhteistyön myötä.

Uudellamaalla on kuitenkin rivakasti edistetty järjestöyhteistyön rakenteita. Keski-Uudellamaalla muodostettiin jo keväällä 2022 Keski-Uudenmaan Yhdistysverkoston johdolla järjestöjen avoimia teemaverkostoja ja niiden piiristä koottu Järjestöneuvottelukunta, jossa on edustajia paitsi järjestöistä myös hyvinvointialueelta ja kunnista. Helsingin järjestöneuvottelukunta aloitti toimintansa helmikuussa 2023. Itä-Uudellamaalla Kumppanuuspöytä järjestöjäsenineen aloittanee tänä syksynä. Vantaa-Keravalla on valmisteltu monipuolisesti järjestö- ja asukasyhteistyötä: valmisteltu järjestöyhteistyön tiekartta ja toimeenpanosuunnitelma sekä osallisuussuunnitelma. Järjestöyhteistyön rakennemalleja on hahmoteltu ja arvioitu, ja asia edennee konkretiaan VaKen järjestöneuvottelukunnasta vielä tänä syksynä. Länsi-Uudellamaalla järjestöfoorumia on valmisteltu mm. järjestökyselyllä syksyllä 2022 sekä THL:n ja Sote-muutostuen järjestämässä työpajassa tammikuussa 2023. Näiden tulosten mukaan ryhmittymän päätarkoitus olisi tukea järjestökentän ja hyvinvointialueen yhteistyötä ja edistää osallisuuden toteuttamista. Jotta mahdolliselle järjestöfoorumille varmistuu sen linkitys hyvinvointialueen toimintaan, tarvitaan vielä lisää keskusteluja ja perusteluja. Järjestöjen ja julkisen yhteistyötä Länsi-Uudellamaalla tukee kuitenkin usea teemaverkosto, uusimpana Lapset ja perheet -teemaverkosto. Muita järjestöjen teemaverkostoja ovat mm. Päihde- ja mielenterveys -teemaverkosto, Ikäverkosto, vieraskielisten järjestöjen Kumppanuushautomo ja Ruoka-apuverkosto.  

Teemaverkostot ovat kaikille järjestötoimijoille avoimia ryhmiä, joissa käsitellään verkoston teemaan liittyviä tärkeitä asioita ja kehitetään yhteistyötä säännöllisissä tapaamisissa yhteyshenkilön, yhteyshenkilötiimin tai muun vastuutahon koordinoimana. Niihin kutsutaan tarvittaessa  myös hyvinvointialueen, kuntien ja erikoissairaanhoidon työntekijöitä. Järjestöjen teemaverkostot voivat toimia kehittäjäkumppaneina eri palvelualueilla ja palvelupoluilla, esimerkiksi perhekeskusten toiminnan monipuolistamisessa, ikääntyneiden virkistystoiminnan järjestämisessä tai mielenterveyspotilaiden osallisuuden edistämisessä.

Järjestöneuvottelukunta, järjestöfoorumi tai vastaava on monenlaisten, eriteemaisten ja erikokoisten järjestöjen edustajista muodostettu ryhmä, joka edustaa alueen laajaa järjestökenttää. Hyvinvointialue saa siitä vastinparin, neuvottelu- ja yhteistyökumppanin muun muassa hyte-neuvotteluihin, palvelustrategian valmisteluun, hyvinvointisuunnitelmatyöhön tai esimerkiksi alueen varautumissuunnitteluun. Järjestöneuvottelukunta tuo hyvinvointialueen päätöksentekoon kolmannen sektorin tunnistamaa ja kokoamaa tietoa ja myös hiljaisia signaaleja alueen asukkaista. Se toimii järjestöjen ääntä edustavana kumppanina alueen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä yhdyspintana järjestöjen, hyvinvointialueen ja kuntien välillä.

Rakenteet ovat tärkeitä siksi, koska ne mahdollistavat systemaattisen yhteistyön järjestöjen ja hyvinvointialueen välillä sekä järjestöjen kesken. Tästä syystä Järjestöjen sote-muutostuki on pyrkinyt edistämään järjestörakenteiden muodostumista ja niiden kirjaamista strategisiin hyvinvointialueteksteihin sekä tukemaan järjestörakenteiden toimintaa koko Suomessa. Kullakin alueella ratkaistaan, millaisia järjestöyhteistyön rakenteita päätetään tehdä, mutta olennaista on sekä järjestöjen keskinäinen yhteistyö että järjestörakenteiden kytkeytyminen hyvinvointialueeseen, sen päätöksentekoon ja palvelutuotantoon. Rakenteet helpottavat yhteistyötä, jonka tarkoitus on monitoimijaisesti ja monialaisesti edistää alueen asukkaiden hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta – pärjäämistä ja hyvää elämää.

Järjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen: rahat ja tilat

Tuoreessa hallitusohjelmassa 2023 tavoitteena on siirtää painopistettä korjaavista palveluista varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisyyn. Koko palvelujärjestelmän toimivuutta on tarkoitus parantaa ja vahvistaa integraatiota. Tässä on keskeisin rooli hyvinvointialueilla, jotka tekevät yhteistyötä kuntien ja järjestöjen kanssa.

Soteuudistuksen lainsäädäntö edellyttää hyvinvointialueilta ja kunnilta tukea järjestöille. Järjestöjen toimintaedellytyksien turvaaminen onkin lähivuosina äärimmäisen keskeinen asia. Jotta järjestöt pystyvät toimimaan hyvinvointialueiden ja kuntien kumppaneina, ne tarvitsevat toimintaan riittäviä järjestöavustuksia. Hyvinvointialueiden tärkein instrumentti järjestöyhteistyöhön on järjestöavustukset. Eri alueilla käytetään samankaltaisista avustuksista osin eri nimiä. Vähiten vastikkeellisia ovat yleisavustus, järjestöavustus ja toiminta-avustus. Niitä vastikkeellisempia avustusmuotoja ovat kohde- ja investointiavustus, hanketuki sekä kumppanuusavustus. Kehittämisavustusten tarkoitus on edistää ilmiölähtöistä ja innovatiivista yhteiskehittämistä aiempaa ketterämmällä tavalla.

Raha-avustusten lisäksi alueet voivat tarjota järjestöille ja yhdistyksille maksuttomia tiloja tai vuokratukea, apua tapahtumien järjestämiseen ynnä muuta. Alueiden järjestöavustukset voidaan nähdä investointina, joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Järjestöillä on mahdollisuus ratkoa ongelmia, jotka jäävät julkisen palvelujärjestelmän katveeseen. Esimerkiksi nuorten syrjäytymistä ehkäisevän, ikääntyneiden toimintakykyä tukevan tai maahanmuuttajaperheiden kotoutumista edistävän palvelun rahallinen arvo voidaan laskea säästyneinä vaihtoehtoiskustannuksina esimerkiksi erikoissairaanhoidossa, erityissosiaalipalveluissa tai työttömyyskuluissa. Elämänlaadulla on tietenkin myös muita kuin rahallisia arvoja.    

Tiedolla johtaen ja yhteistyössä parempaa elämänlaatua asukkaille

Soteuudistuksen päätavoitteina on ollut yhdenvertaisten palvelujen varmistaminen, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen sekä kustannusten kasvun hillitseminen. Asioiden seuraamiseksi tarvitaan tiedolla johtamista, yhtenäistä käsitystä keskeisistä mittareista ja niiden käytöstä.

Kansallisessa ohjauksessa kehitetään vaikuttavuutta, taloudellisuutta ja tuloksellisuutta sekä niiden raportointia. Järjestöt raportoivat kyllä toimintansa tuloksellisuutta rahoittajalle säännöllisesti, mutta tuloksellisuustietoa tai muuta järjestöjen keräämää tietoa hyödynnetään toissijaisesti vielä varsin vähän.

Vähähyötyinen toiminta eli turhat tai jopa haitalliset toimet syövät henkilöstöä ja resursseja. Vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden osoittaminen tullee lähivuosina olemaan myös järjestökentälle kohdistettu vaatimus. Tässä on huomioitava järjestöjen erilaiset mahdollisuudet panostaa arviointiin ja raportointiin sekä myös järjestöjen autonomian ja innovointikyvykkyyden huomiointi. Laadullisten ja määrällisten hyötyjen osoittaminen on tärkeää, mutta se ei saa vähentää järjestön perustehtävän toteuttamista.

Hyvinvointialueiden tiedolla johtamisen näkökulmasta olisi hyvä saada vertailukelpoista tietoa myös järjestötoiminnan piiristä eli vastauksia niin kansallisesti kuin alueellisesti yhdessä sovittuihin tulos- ja kokemusmittareihin. Parhaimmillaan alueellisia ja asukasryhmäkohtaisia hyvinvointisuunnitelmia ja palvelutuotantoa tehdään yhteistyössä julkisen ja järjestöjen kesken, ja tätä yhteistyötä johdetaan monipuolisella tiedolla: numeroilla, euroilla, kokemuksilla, näkemyksillä, laadulla. Ehkä myös viisaudella.

Noin 2 miljoonan asukkaan Uudellamaalla on paljon erityisiä haasteita mutta myös paljon erityisiä mahdollisuuksia. Yksi hyvä mahdollisuus on alueen julkisen sektorin, kolmannen sektorin ja yritysten yhteistyössä niin, että syntyy enemmän ja parempaa kuin osiensa summa. Unohtamatta alueemme monipuolista asukaskuntaa, jota varten me Uudenmaan hyvinvointialueilla, kunnissa ja järjestöissä työtämme teemme. Myös heidän osallisuutensa parantaminen on tärkeää, jotta ihmiset kokevat tulevansa kuulluiksi ja kohdatuiksi, heillä on mahdollisuus elää omannäköistä elämää, vaikuttaa omiin asioihinsa, osallistua yhteisöihin sekä saada ja antaa tukea tarvittaessa.