Sote-uudistus on tuonut uusia mahdollisuuksia järjestöjen ja viranomaisten väliseen yhteistyöhön. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen johtaja Timo Aronkytö sanoo, että tärkein yhteistyö tehdään asiakkaan ympärillä. Palveluiden vaikuttavuuden arvioinnissa nousee yhä enemmän suoritteiden sijasta asiakkaan kokema hyöty.
Sote-uudistus astui voimaan vuoden 2023 alussa, jolloin sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyi hyvinvointialueille. Vantaan ja Keravan hyvinvointialue on yksi Uudellamaalla toimivista hyvinvointialueista. Sen johtajana toimii pitkän linjan sote-ammattilainen Timo Aronkytö, joka kertoo työskennelleensä sote-alalla jo vuodesta 1989.
Aronkytö on ehtinyt tarkastella sote-alaa mm. terveyskeskuslääkärin, työterveyslääkärin, Kelan asiantuntijalääkärin, sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehen ja apulaiskaupunginjohtajan näkökulmista. Kokemusta on kertynyt laajasti niin kentältä kuin päättävistä elimistä. Pitkä ja monipuolinen kokemus auttaa Aronkytöä viemään muutosta määrätietoisesti eteenpäin nykyisessä tehtävässä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen johtajana.
”Vaikka sote-ala on murroksessa, on Suomi kuitenkin turvallinen maa. Eivät palvelut mihinkään katoa. Yhteiskunnan tarjoamat palvelut ovat lakisääteisiä, ja Suomessa ajatellaan, että ketään ei hylätä, toisin kuin esimerkiksi Meksikossa tai Yhdysvalloissa. Meillä on toki köyhyydestä ja syrjäytymisestä johtuvaa eriarvoisuutta, mutta esimerkiksi asunnottomuuden vähentämiseksi tehdään paljon töitä”, Aronkytö muistuttaa.
Hyvinvointialueen pystyttäminen on ollut valtava urakka
Hätäisimmät ovat ehtineet jo kritisoida sote-muutosta, että mikään ei ole muuttunut eikä palveluiden saatavuus ole parantunut. Aronkytö sanoo, että muutos ja sen tuomat hyödyt vaativat aikaa. Sote-muutos on ollut valtava hanke, jonka alkuvaiheessa on keskitytty muutoksen turvalliseen läpivientiin.
”Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen organisaatio pystytettiin tyhjästä. Tuhannet työntekijät siirtyivät vanhoina työntekijöinä uudelle työnantajalle. Samoin siirtyivät sadat tuhannet neliöt ja muu infra, kuten pelastuslaitoksen autot. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella ei ollut sairaanhoitopiiriä, joten kaikki piti rakentaa alusta tietojärjestelmistä lähtien. Oman haasteensa toi myös muutosvastarinta. Henkilöstö ja alueen päättäjät ovat kuitenkin tehneet hyvää ja määrätietoista työtä, ja heitä on kiittäminen muutoksen onnistuneesta läpiviennistä.”
Tämänhetkisistä haasteista Aronkytö mainitsee hyvinvointialueen rahoituksen.
”Rahoituksen haasteellinen tilanne juontaa juurensa koronarahoitukseen. Sen myötä kunnille ohjautui ylisuuria tukia, ja tukia ohjattiin myös vääriin kohteisiin. Nämä rahat ovat nyt poissa hyvinvointialueiden budjeteista. Näen kuitenkin, että Vantaan ja Keravan kaltainen kasvava hyvinvointialue pärjää uudistumalla.”
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen seuraavat askelmerkit tulevat hyvinvointialueen strategiasta, jossa nousee kaksi teemaa: palveluiden saatavuus ja henkilöstö.
”Ne ovat toisiaan ruokkiva kehä. Kun henkilöstöä on riittävästi, lisääntyy myös palveluiden saatavuus.”
Urbanisoituminen ja juurettomuus erityisinä haasteina
Hyvinvointialueilla on kullakin omat erityispiirteensä ja haasteensa. Aronkytö kertoo, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialue on hyvin samankaltainen pääkaupunkiseudun ja Tampereen alueiden kanssa.
”Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen ominaispiirteenä on urbanisoituminen ja juurettomuus. Myös kotoutuminen ja monikielisyys ovat alueella ominaista. Suurin osa väestöstä pärjää, mutta osalle kasautuu ongelmia. Tilastoista nähdään esimerkiksi, että maahanmuuttajalapsia on sijoituksissa eniten. Myös huume- ja päihdeongelmat kuuluvat alueen erityisiin haasteisiin. Huumeita on pääkaupunkiseudulla saatavana helpommin kuin muualla, mikä lisää niiden käyttöä.”
Aronkytö sanoo, että sote-muutoksessa yhteen tuotu sotepe (sosiaali-, terveys- ja pelastustoimi) pystyy ratkaisemaan näitä haasteita vain osittain. Ratkaisujen löytämiseksi tarvitaan tiivistä yhteistyötä kaupunkien, muiden viranomaisten ja kolmannen sektorin kanssa. Aronkydön mukaan tärkein yhteistyö julkisen ja kolmannen sektorin välillä tehdään asiakkaan ympärillä.
Järjestöyhteistyö vaatii rakenteita
Jotta systemaattinen ja vaikuttava yhteistyö julkisen ja kolmannen sektorin välillä toteutuu, vaatii se taustalle yhteistyötä tukevia rakenteita. Vantaan ja Keravan hyvinvointialue on panostanut näiden rakenteiden luomiseen. Painopisteinä järjestöyhteistyössä ovat järjestöavustuskriteerit, asiakas- ja asukasrajapinta sekä järjestöjen toimintamahdollisuudet.
”Tiivis yhteistyö järjestöjen kanssa käynnistyi jo ennen sote-muutosta Vantaan kanssa. Sote-muutoksen myötä järjestöavustukset siirtyivät hyvinvointialueelle, ja nyt olemme panostaneet systemaattisen avustusprosessin luomiseen. Prosessia on luotu yhdessä järjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa. Suunnitteilla on myös järjestöneuvottelukunnan tai -yhteistyöryhmän perustaminen.”
Eräs tärkeä käynnissä oleva kehityshanke on myös Euroopan kestävän kehityksen rahoituksella (RRP) toteutettava hyte-palvelukonsepti, joka tuo viranomaiset, järjestöt ja yritykset yhteen luomaan erilaisia pilotteja ja kokeiluja yhteiskehittämisen metodein. Hyte-palvelukonsepti näkee hyvinvointia tukevat palvelut laajemmin kuin sote-palveluina, jolloin mukana ovat myös liikunta-, kulttuuri- ja luontopalvelut.
”Kolmannella sektorilla on hyte-palveluiden tuottamisessa merkittävä rooli”, Aronkytö painottaa.
Vaikuttavuuden arviointi tulee myös järjestöyhteistyöhön
Palveluiden vaikuttavuuden arviointi puhututtaa nyt laajasti kaikkialla. Aronkytö sanoo, että vaikuttaviin palveluihin panostamalla ja ei-vaikuttavia palveluita vähentämällä voidaan saada säästöjä. Aronkydön mukaan vaikuttavuuden arviointi tulee näin ollen myös osaksi järjestöavustusten kriteerejä.
Järjestötoiminnan vaikuttavuuden arviointia täytyy Aronkydön mukaan kuitenkin huolellisesti pohtia. Terveydenhuollossa saavutuksia on usein totuttu mittaamaan suoritteina asiakkaan saaman hyödyn sijasta.
”Järjestöjen toiminnan vaikuttavuuden mittaaminen ja arviointi on vaikeaa, sillä järjestöillä on niin monenlaisia rooleja: osa keskittyy vaikuttamiseen, osa toteuttaa neuvontaa ja osa asiakastyötä. Miten nämä eri roolit huomioidaan vaikuttavuuden arvioinnissa? Entä millaisessa roolissa on ihmisen kokemus siitä, mitä hän järjestötoiminnasta saa”, Aronkytö pohtii.
Teksti: Myra Magnusson
