Kun puhutaan yhteiskunnan turvallisuudesta, mieleen nousevat usein poliisi, pelastuslaitos, raja- ja tulli- sekä muut viranomaiset. Viranomaisten rinnalla toimii Suomessa kuitenkin valtava määrä vapaaehtoisia, jotka täydentävät niiden toimintaa ja rakentavat arjen turvaa eri tavoin. Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, Vapepa, on esimerkki kokoavasta toimijasta, joka koordinoi monimuotoista ja vaikuttavaa vapaaehtoistyötä pelastus- ja kriisitilanteiden varalta. Verkostossa todellakin on voima.
Vapepa – nopeaa toimintaa kriisitilanteissa
Suomessa vapaaehtoisella pelastustoiminnalla on pitkät perinteet. Jo 1960-luvulla syntynyt Vapepa on kasvanut vuosikymmenten aikana valtakunnalliseksi toimijaksi, jonka viranomaisyhteistyö perustuu selkeisiin käytäntöihin ja luottamukseen. Poliisilla, pelastuslaitoksilla ja vaikkapa sosiaaliviranomaisilla on valmius pyytää Vapepaa apuun tarvittaessa. Vapepa on yli 50 järjestön yhteistyöverkosto, jonka koulutetut vapaaehtoiset auttavat viranomaisia muun muassa kadonneiden henkilöiden etsinnöissä, evakuoinneissa, ensihuollossa ja muissa äkillisissä kriisitilanteissa.
Vapepa-verkoston moninaisuus voi yllättää. Siihen kuuluu erilaisia maanpuolustus- ja valmiusyhdistyksiä, radioamatöörejä, maa-, meri ja ilmapelastusseuroja, terveys- ja mielenterveysjärjestöjä, urheilu-, metsästys-, retkeily- ja suunnistusseuroja, pelastusalan keskusliitto ja sen alaiset vapaapalokunnat, sekä ruoan huoltovarmuuden, tieliikenteen sekä palvelus- ja pelastuskoiratoiminnan liittoja sekä suuria kansalaisjärjestöjä, kuteni Martat, partiolaiset, WWF ja Punainen Risti. Jokaisella järjestöllä on oma erityisosaamisensa, jota voidaan tarpeen ja tilanteen niin vaatiessa hyödyntää. Vapepa-verkoston pelastustehtäviä koordinoi SPR, mutta ilmassa ja merellä tapahtuvan toiminnan koordinaatiosta vastaavat lento- ja meripelastusseurat. Toiminta on yhteistä.
Vapepan vahvuus on paitsi sen kyvykkyyksien moninaisuudessa myös sen valmiudessa ja toimintanopeudessa: vapaaehtoiset saadaan nopeasti liikkeelle ja heidän osaamisensa on viranomaisten tuntemaa ja arvostamaa. Vapepan resurssit täydentävät virallisia rakenteita etenkin tilanteissa, joissa viranomaisresurssit ovat rajalliset tai/ja joissa tarvitaan paikallistuntemusta tai laajoja avustajajoukkoja.
Järjestöt ja niiden vapaaehtoiset rakentavat yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta
Alueellinen elinvoimainen ja valmiudellinen järjestöjen verkosto mahdollistaa nopean reagoinnin mutta myös ennaltaehkäisevän toiminnan. Vapepa edustaa näkyvästi nopean toiminnan ulottuvuutta yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden rakentajana, mutta yhdessä verkostonsa järjestöjen kanssa se myös ylläpitää pitkäjänteisesti ja hiljaisesti koko yhteisön turvaverkkoa. Taustalla toimii suuri joukko vapaaehtoisia, joiden työ on usein näkymätöntä mutta silloinkin korvaamattoman arvokasta.
Anders Blomberg, HyTe ry:n uusi VESA-toiminnan koordinaattori, on myös kokenut Vapapa-aktiivi. Hän tuntee hyvin vapaaehtoistyön monet ilmenemismuodot. Anders on hyvin verkostoitunut ja tuntee laajasti vapaaehtoiskenttää. VESA-hanke, jonka puitteissa kehitetään vapaaehtoistoiminnan mallia ikäihmisten tueksi Länsi-Uudenmaan alueella, hyötyy varmasti hyvin verkostoituneesta ja aktiivisesta työntekijästään. ”Tunnen suunnilleen kaikki ihmiset” virnuilee Anders. Vapaaehtoisena hankitut taidot ja kokemus ovat olleet hyödyksi myös työuralla. ”Voidaan sanoa, että tietyllä tavalla vapaaehtoisuus on minulle sekä harrastus että ura eikä niitä voi aina erottaa toisistaan”.
Elämä tosiaan on kuljettanut miestä vapaaehtoistehtävästä toiseen. ”Toimin jo nuorena aktiivisesti seurakunnan lapsitoiminnassa, sittemmin vapaapalokuntatoiminnassa ja lopulta lyhyen käynnin suunistusseurassa, josta ponnahdin Punaisen Ristin toimintaan. Sitä kautta oli sitten helppo innostua Vapepa-toiminnasta”, kertoo Anders. Nykyään perehdyttää uusia Vapepa-toimijoita mukaan toimintaan ja järjestää koulutustapahtumia. Vapepan kautta Anders on toiminut myös Punaisen Ristin kouluttajana.
Vapepa-tehtävät: toiminnasta muistikuviksi
Anders löysi tiensä Vapepa-verkostoaktiiviksi konkreettisen tarpeen imussa. Länsi-Uudenmaan alueella ikäihminen lähti sienimetsään, eikä enää palannut kotiin. Kadonnutta henkilöä etsittiin kahden vuorokauden ajan, ja lopulta hänet löydettiin, valitettavasti menehtyneenä. Jotain hyvääkin silti seurasi, kertoo Anders. ”Tapahtunut virkisti ja aktivoi merkittävästi paikallista Vapepa-toimintaa. Traagisen tapauksen jälkimainingeissa alueelle saatiin nopeasti koulutuksia ja perehdytyksiä. Sain olla mukana tätä uutta toimintaa luomassa ja kouluttamassa uusia verkostotoimijoita”.
Vapepan apua tarvitaan jatkuvasti henkilöetsinnöissä, mutta aina välillä käsillä on suurempia mullistuksia. Kun Ukrainan kriisi alkoi, Suomeenkin tuli nopeasti suuri joukko sota-alueelta paenneita siviilejä. Viranomaiskoneisto venyi, mutta heti alussa tarvittiin vapaaehtoisapua organisoimaan ja toteuttamaan haavoittuvimpien sotaa paossa olevien ihmisten ruokahuoltoa. Työn aloitti SPR, mutta pian oli selvää, että sen omat resurssit ja vapaaehtoiset eivät riitä. Nopeasti muiden järjestöjen vapepalaiset ottivat ylleen SPR:n liivit ja tulivat apuun. ”Se on aika tavanomainen, kansainvälistä ja kotimaista mediahuomiota varten luotu tapa toimia tunnetun brändin alla, vaikka itse toiminta onkin yhteistä”, toteaa itsekin ukrainalaisten ruokahuollossa mukana ollut Anders.
Suuret onnettomuudet jäävät osaksi vapepalaisten kollektiivista muistia ja suullista perintöä. Sally Albatross-laivan haveri 1994 lähellä Porkkalaa on yksi tällainen tapaus. ”Laivalta evakuoitujen noin tuhannen matkustajan auttamispiste perustettiin pikavauhtia Helsingin satamaan. Siellä tarjottiin kriisiapua, lämpimiä vaatteita ja muuta välitöntä tukea laivalta pelastetuille. En ollut siellä itse, olin silloin vielä nuori, mutta tarinaa on kerrottu minulle monen monta kertaa ja yksityiskohdat ovat jo alkaneet elää omaa elämäänsä”, muistelee Anders.
Miten mukaan?
Toimintaan pääsee mukaan lähtökohtaisesti jokainen halukas, joka haluaa auttaa toisia ja toimia yhteiseksi hyödyksi. Henkilön tulee vain löytää omalta alueeltaan Vapepa-verkostoon kuuluva järjestö, joka teema kiinnostaa. Kun henkilö on tullut mukaan sen toimintaan, järjestyy pelastus- ja kriisitoimintakoulutus helposti sen kautta. Espoossa tällaisia järjestöjä ovat esimerkiksi Espoon Latu ja Polku, Espoon pelastuskoirayhdistys ja SPR. Jos haluaa nimenomaan mukaan etsimään kadonneita, voi liittyä suoraan Suomen vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimijat ry SVAPin jäseneksi.
Anders summaa: ”Kaikille löytyy varmasti oma tehtävä, vaikka oma kunto ei olisikaan aivan huippuluokkaa. Pelastus- ja kriisitoimintaan osallistuvan tulee kuitenkin olla mieleltään stabiili ja vakaa, jotta auttajan oma toimintakyky säilyy vaikeissakin tilanteissa.”
Anders ei näe eroa siinä, onko jokin vapaaehtoistoiminnan muoto arvokkaampaa tai jotenkin hohdokkaampaa kuin toinen. ”Minusta on tärkeää muistaa, että jokaisen vapaaehtoisen panos on yhtä tärkeä. Onko se sitten vapaaehtoistoiminnan johtamista, koordinoimista tai itse tehtävä, jota suorittaa. Nämä ovat sekä Vapepa-verkostossa että yleisemminkin vapaaehtoistoiminnan perusperiaatteita. Toiminta on aina mielekästä ja toiminta on monipuolista ja voi aina todeta, että minä riitän sellaisena kuin olen.”
Teksti: Vivi Paljakka, siteeraukset Anders Blomberg
Kuva: Mikko Korhonen, Espoon Latu ja Polku
