Vuosi 2024 alkaa olla lopuillaan ja on kiittämisten ja loppuvuoden virkistystilaisuuksien aika. Niitä on nyt ollutkin useita, sillä uusilla pilottialueilla pyritään pitämään omat tilaisuudet. VESA-toiminta panostaa tähän huomioimiseen, sillä vapaaehtoistoiminta tarvitsee monenlaista tukea juurtuakseen ja pysyäkseen yllä. Vaikka vapaaehtoistoiminta jo itsessään tuottaa hyvinvointia ja onnellisuutta tekijälleen, on vapaaehtoisten panos niin tärkeä, että julkinen kiitos todella on paikallaan.
Perinteikäs kiitosjuhla ja uusia tuulia
Espoossa, mikä on HyTe ry:n VESA-toiminnan syntyalue, on kiittämisessä jo paljon perinteitä. Itsenäisyyspäivän paikkeilla on vakiintuneesti pidetty kiitosjuhla, jossa jaetaan ansioituneiden vapaaehtoisten kunniakirjoja ja jossa myös tarjotaan talvinen juhlapöytä. Tänä vuonna ruokalistalla oli riistakäristystä ja perunamuusia puolukkahillon ja suolakurkkujen kera.
Tilaisuudessa oli läsnä koko VESA-tiimi (Rina, Anu, Teija ja Vivi) sekä HyTe ry:n toiminnanjohtaja Marja Manninen, joka myös lausui kiitoksensa ja muistutti, miten erityisestä työstä VESAssa on kyse, sillä sitä tehdään kokonaan tai osin ikäihmisen kotona. Toiminta edellyttää poikkeuksellista luottamusta vapaaehtoisiin ja lisäksi on välttämätöntä, että jokainen VESA-vapaaehtoinen on koulutettu, haastateltu, hän on sopimuksella sitoutunut vaitioloon, hänen henkilöllisyytensä on tarkistettu ja että koordinaattori on aina henkilökohtaisessa kontaktissa sekä asiakkaaseen että vapaaehtoiseen. Marja Manninen kuvasi puheessaan tällaista toimintatapaa osuvasti ”syvävapaaehtoisuudeksi”.
Yhdessä syöminen on luomassa myös uusia perinteitä. Kiinalaistaustainen vapaaehtoisemme William Law organisoi Tapiolassa suuren suosion saavuttaneen kiinalaisen ruoan illan, missä toiset vapaaehtoiset pääsivät mukaan valmistelemaan ja erilaisia ruokalajeja. Ja totta kai ne myös syötiin yhdessä. Kiitosjuhlaan osallistunut William vihjasi, että samanlainen virkistysilta voi olla luvassa myös ensi vuonna, jos niin toivotaan. Ja totta kai, niin me kaikki toivomme. Olisiko tässä todella uuden perinteen alku.
Pilottialueiden erilliskiitokset
Lohjalla vuoden viimeiset virkistys- ja kiittämistilaisuudet yhdistyivät ohjatuksi retkeksi Tytyrin elämyskaivokseen ja sen jälkeiseen kahvihetkeen. Kaksi VESA-tiimiläistä Teija ja Vivija käytännössä jokainen Lohjan aktiivinen VESA-keikkailija saivat upean elämyksen opastetulla kierroksella vieläkin toimivan kalkkikaivoksen tyhjentyneessä osassa. Kaivokseen oli luotu tunnelmaa värivalojen ja musiikin keinoin. Löytyipä sieltä oma jouluteemainen sivukäytävä, jossa oli Joulupukin pajatoimintaa ja asumus. Rönni-peikkokin siellä kuulemma asuu, mutta hän ei tällä kertaa ollut tavattavissa. Tekniikan ystäville kaivosta voi myös suositella. Syvyyteen laskeuduttiin hissiyhtiö KONEen tutkimushisseillä ja kaivoskäytävissä nähtiin vanhoja työkoneita ja kaivoskäytössä ollutta kapearaidetta. Kivilajeista kiinnostuneille suositeltiin erityistä geologiakierrosta, mutta opas kertoi niistä hieman myös normikierroksen aikana.
Kirkkonummen kiitostilaisuus pidettiin Kirkkonummen Taidekahvilassa, jossa järjestettiin mukava jouluinen kokoontuminen glögin ja tähtitorttujen kera. Virkistystilaisuuteen saapui paikalle puolisen tusinaa innokasta vapaaehtoista. Osalla heistä on pitkää kokemusta muista vapaaehtoistöistä alueella, ja he olivat tulleet paikalle kuulemaan VESA-toiminnasta. Sekä heiltä että jo koulutetuilta VESA-vapaaehtoisilta saatiin hyviä kehitysehdotuksia VESA-toiminnan jatkoa varten sekä vinkkejä uusien vapaaehtoisten saamiseksi mukaan alueen toimintaan. Pilottialuekoordinaattori Teijan lisäksi paikalla oli LUVN-kumppanimme edustaja geronomi Pirjo Heinojoki-Pellinen. Pirjo, entinen VESAlainen, on alusta alkaen ollut mukana järjestämässä Kirkkonummen VESA-koulutuksia ja on tuttu alueen vapaaehtoisille.
Osallisuus, yhteisöllisyys ja syvävapaaehtoisuus
Jokaisen tilaisuuden jälkeen koolle kokoontuneet, niin vapaaehtoiset kuin VESA-tiimiläisetkin, kokivat olevansa osa omaa VESA-yhteisöä. Vapaaehtoisista on mukava nähdä toisiaan, VESA-tiimistä on mukava nähdä vapaaehtoisia ja tiimi toki toivoo, että sama pätee myös toisin päin. Yhteisöllisyyden rakentaminen on tietoinen tavoite, sillä se on osa alussa mainittua onnellisuutta ja hyvinvointia. Yhdessä tekeminen ja etenkin yhdessä syöminen on paitsi perimmäistä ihmisyyttä myös osa syvävapaaehtoisuutta.
Teksti: Vivi Paljakka
