Julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirtyminen valtion työ- ja elinkeinotoimistolta kuntien muodostamille työllisyysalueille tapahtui 1.1.2025 alkaen.
TE-palvelut ja TE-toimistot ovat lakkautettu ja suomessa on yhteensä 45 kuntien muodostamaa työllisyysaluetta, jotka järjestävät palvelut työnhakija- sekä yritysasiakkaille.
Työllisyysalueista 39 järjestävät työvoimapalvelut vastuukuntamallilla, 2 kuntayhtymämallilla (Suurpohjan ja Kympin työllisyysalueet) sekä 4 kuntaa järjestävät työvoimapalvelut itse (Lahti, Kouvola, Helsinki ja Vantaa).
Kuntien ja työllisyysalueiden tehtävät työvoimaviranomaisena
Työvoimaviranomaisena kuntien vastuulla ovat työnvälityspalveluiden, tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden, valmennuksen, työvoimakoulutuksen sekä muutosturvakoulutuksen järjestäminen.
Sen lisäksi julkisten työvoimapalveluiden vastuualueisiin kuuluvat myös työnhakijoiden palveluprosesseihin liittyvät asiantuntija-arvioinnit, järjestämislakiin pohjautuvat kokeilut, työttömyysetuudella tuettu omaehtoinen opiskelu sekä työnantajille ja henkilöasiakkaille myönnettävät tuet ja korvaukset.
Työnhakijat sekä työnantaja- ja yritysasiakkaat saavat palvelunsa jatkossa kotikunnasta tai omalta työllisyysalueelta
Työnhakijoiden työllisyysalue määrittyy kotikuntalakiin sekä asuinpaikkaan perustuen. Työnhakijoiden oikeudet ja velvollisuudet palveluiden hyödyntämisessä säilyvät ennallaan. Työnhaun voimassaolo, työttömyysetuuksien maksaminen, työmarkkinatorilla asioiminen sekä verkkoasiointi hoidetaan edelleen samoin tavoin kuin TE-palveluiden ja kuntakokeilun aikana.
Työnantajat asioivat Työmarkkinatorin Oma-asiointi-palvelun kautta työvoimaviranomaisen kanssa työllistämiseen, tukien hakemiseen ja maksatuksiin sekä rekrytointiin liittyvissä asioissa. Työnantaja- ja yritysasiakkaiden tiedot löytyvät edelleen työvoimaviranomaisen asiakastietojärjestelmästä aivan kuin TE-palveluiden aikanakin.
Suuret valtakunnalliset muutokset ja palveluiden uudelleen organisointi
Työ- ja elinkeinopalveluiden siirtyminen valtiolta kunnille tapahtuu samaan aikaan kotoutumislain kokonaisuudistuksen kanssa. KEHA-keskuksen tehtäviä on myös uudistettu siten, että ne palvelevat entistä tehokkaammin kuntia työllisyys- ja kotoutumispalveluiden tuottamisessa.
Sote-uudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyivät kunnista hyvinvointialueille, kun taas työvoimapalveluiden siirtyminen kunnille ja työllisyysalueille tuo kunnille uudenlaista vastuuta työllisyyden edistämisestä.
Muutosten yhteys on merkittävä, sillä uudistukset vaikuttavat kunnallisten palvelujen kokonaisvaltaiseen kehittämiseen ja vaativat tiivistä yhteistyötä yritysten, työnantajien, hyvinvointialueiden, kuntien ja työllisyysalueiden välillä.
Valtakunnallinen ja alueellinen näkökulma työllisyyteen ovat yhtä tärkeitä
Valtiolla sekä kunnilla on vahva yhteinen tahtotila työllisyyden edistämiseen. Palveluiden suunnittelu perustuu yhteistyöhön, jossa korostuvat vuoropuhelu eri sektoreiden välillä sekä vaikuttavuuden arviointiin pohjautuva päätöksenteko.
Asiakaslähtöisiä sekä työllistäviä palvelumalleja kehitetään ja tehostetaan sitomalla tiiviisti yhteen työllisyys-, koulutus- sekä sosiaali- ja terveyspalveluita. On tärkeää, että palvelut tukevat toisiaan ja edistävät asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä sekä tukevat sitä kautta alueen elinkeinoelämää ja työllisyyttä mahdollisimman tehokkaasti.
Palvelumallit ja kokonaisuudet eivät ole työllisyysalueilla rajattuna tiukasti. Muutokset asiointipisteissä sekä palvelukokonaisuuksien uudelleen järjestäminen on ollut valtakunnallisesti pitkä prosessi, joka on haastanut kuntia sekä kuntien muodostamia työllisyysalueita miettimään paikallisia keinoja työllisyyden edistämiseksi.
Paikallisen osaamisen kehittäminen ja asiakaslähtöisyyden vahvistuminen
Työvoimapalveluiden siirtyminen kunnille ja työllisyysalueille voi tarjota tehokkaampia keinoja arvioida paikallisia tarpeita. Kunnat kykenevät kehittämään omalla alueellaan toimivia palveluita, jotka ovat kykeneviä huomioimaan alueen erityispiirteet sekä reagoimaan joustavasti työmarkkinatilanteiden muutoksiin.
Uudistus voi avata uudenlaisia alueellisia mahdollisuuksia esimerkiksi kouluttaa paikallisten yrittäjien sekä työnantajien tarpeisiin osaavaa henkilöstöä sekä luoda yhteistyösuhteita myös valtakunnallisella tasolla oppilaitosten ja yritysten kanssa.
Työvoiman kohtaannon edistäminen toiminnan lähtökohtana jokaisella alueella
Työmarkkinoiden asiantuntijoiden piirissä on tuotu esille kohtaanto-ongelmaan liittyviä haasteita, joka tarkoittaa sitä, että työnhakijat eivät ole yhteensopivia avoimien työpaikkojen kanssa. Kunnilla ja työllisyysalueilla on mahdollisuus kehittää ratkaisuita, jotka edistävät kohtaantoa omalla alueellaan.
Koulutus- ja valmennuspalveluita kohdentamalla voidaan vastata tarkemmin erilaisten alueiden työmarkkinatarpeisiin sekä työllisyyttä lisääviä tukitoimia voidaan muokata alueen erityispiirteet ja työnantajien sekä työnhakijoiden tarpeet huomioiden. Työvoiman saatavuuden lisääminen työntekijöitä kouluttamalla voi auttaa työvoimapulasta kärsiviä toimialoja rekrytoimaan osaavaa työvoimaa.
Moniammatillinen yhteistyö ja palveluiden kohdentaminen alueiden tarpeisiin
Työllisyyspalveluiden siirtyminen kunnille voi parantaa palveluiden kykyä vastata työnhakijoiden tuen tarpeisiin. Kunnissa on mahdollista kehittää matalan kynnyksen yhteistyötä sekä rakentaa työkykyä sekä työelämätaitoja tukevia palvelukokonaisuuksia hyvinvointialueiden tuottamien sosiaali- ja terveyspalveluiden, työnantajien, yksityisen sektorin ostopalveluiden sekä järjestöyhteistyön ja erilaisten projektien avulla.
Yhteistyön ja palveluprosessien kehittäminen alueellisesti voi edistää sosiaalista osallisuutta sekä vähentää syrjäytymistä. Oikein toteutettuna ja alueelliset tarpeet huomioimalla tämä voi laskea työttömyysastetta, lisätä verotuloja sekä vähentää sosiaaliturvasta aiheutuvia kustannuksia. Tällainen muutos tukee entistä enemmän julkista sektoria ja kuntien kykyä työllistää kuntalaisia avoimille työmarkkinoille.
Valtakunnallisen palvelumallin hajauttaminen ja alueellinen eriytyminen
Työvoimapalveluiden järjestäminen kunnissa tuo mahdollisuuden kehittää ja järjestää palveluita alueellisesti, mutta se tuo mukanaan myös haasteita resurssien jakaantumiseen ja alueellisiin eroavaisuuksiin liittyen.
Kunnilla ja työllisyysalueilla on erilaiset työmarkkinat, väestörakenteet, infrastruktuuri sekä resurssit kehittää työllisyyspalveluita. Palveluiden hajauttaminen voi pahimmassa tapauksessa luoda eriarvoisuutta palveluiden toteuttamisessa.
Kuntatalouteen liittyvät vaikutukset ovat myös ilmeisiä. Työllisyyspalveluiden järjestäminen tarkoittaa lisäkustannuksia, mutta tarjoaa sen lisäksi mahdollisuuden taloudelliseen kasvuun työllisyyden paranemisen avulla.
Kunnille myönnettävien valtionosuuksien yhteys työmarkkinapolitiikan kehityksen suuntaviivoihin ja työllistämisen tukien määrärahoihin, kuten palkkatukeen ovat suuressa roolissa siinä, minkälaisia tuetun työllistämisen malleja kunnat tulevaisuudessa kehittävät.
Kirjoittanut: Taneli Kuusela
Lisätietoa:
Työ- ja elinkeinoministeriö – Työllisyysalueet
Työ- ja elinkeinoministeriö – Työllisyyden kuntakokeilut


